Jane Austen: Viisasteleva Sydän

 "Sir Walter Elliot, Somersetshiressä sijaitsevan Kellynch Hallin omistaja, oli mies, joka ei omaksi huvikseen koskaan ottanut käsiinsä muuta kirjaa kuin baronettikalenterin; siitä hän löysi joutohetkinä askarrusta ja murheen hetkinä lohdutusta; sen parissa hänet valtasi ihailun ja kunnioituksen tunne, kun hän ajatteli vanhimpien vallassukujen vähäisiä rippeitä; sen parissa kaikki perheasiain herättämät epämieluisat tuntemukset vaihtuivat luontevasti sääliksi ja ylenkatseeksi, kun hän selaili viime vuosisadan miltei loputonta nousukkaiden sarjaa; ja vaikka kaikki muut sivut olisivatkin jääneet tehottomiksi, oman tarinansa hän kumminkin saattoi lukea aina samaa laimentumatonta innostusta tuntien. Tämä oli se sivu, jonka kohdalta tuo mielikirja aina aukesi:

»Elliot, Kellynch Hall

Walter Elliot, synt. I. III. 1760; puoliso 15. VII. 1784 Elizabeth, kartanonherra James Stevensonin tytär, kotipaikka South Park Gloucesterin kreivikunnassa (k. 1800); lapset: Elizabeth, synt. I.VI. 1785; Anne, synt. 9. VIII. 1787; kuolleena synt. poika 5. XI.1789; Mary, synt. 20. XI. 1791.»

Juuri tällaisena oli tuo perhehistoria alun perin lähtenyt kirjanpainajan käsistä; mutta sir Walter oli täydentänyt sitä lisäämällä omaksi ja perheensä tiedoksi Maryn syntymäajan jälkeen seuraavat sanat: »Puoliso I6. XII. 1810 Charles, kartanonherra Charles Musgroven poika ja perillinen, kotipaikka Uppercross Somersetin kreivikunnassa», ja merkitsemällä hyvin täsmällisesti sen päivämäärän, jolloin oli menettänyt vaimonsa."

Tämä on lähtökohta ihastuttavalle kuvaukselle nuoresta naisesta joka on vaarassa joutua idioottiperheensä typeryyden uhriksi.

Ja kun soveliaisuussäädökset määrittelevät jokaisen kulmakarvankin liikahdukset.

Tässä Jane Austen on minusta ehkäpä terävimmillään, armoa ei anneta yhdellekkään typerälle pöyhkeilijälle ja kaikki kuvataan tiukasti.

Haluaisin mielelläni nähdä tämän hyvin ja ajanmukaisesti näyteltynä ilman nykyajan tulkintoja.

Helmet Lukuhaaste 2023

8. Kirja kertoo pienestä kaupungista

Marja Kyllönen: Vainajaiset

Kirjallisuusryhmissä tätä joko ylistetään tai sitten viskataan takkaan ja pyydetään anteeksi puilta joiden piti kuolla tämän takia.

Kuulun jälkimmäiseen ryhmään, kieli oli teeskentelevää venkoilua, kuin savolainen ankerias säkissä jossa on kolme suuaukkoa ja reikä pohjassa.

Hahmot olivat vastenmielisiä lähes kaikki, mutta etenkin naiset. Miten kirjailija osasikin kirjoitaa mokomia .. Taito sinänsä.

Luin väkisin, koska toivoin että jokin käänne, ihme tai edes kirjan tuhoava salama pelastaisi, mutta ei..
Samaa puppua alusta loppuun.

Anteeksi puut.

 

 

Yu Hua: Xu Sanguanin elämä ja verikaupat

Xu Sanguanin elämä ja verikaupat on kertomus viisihenkisen työläisperheen elämästä ja edesottamuksista Maon ajan Kiinassa.

Kaupunginsairaalan verivastaava Li maksaa terveille miehille 35 yuania kahdesta kulhollisesta verta. Monelle summa vastaa puolen vuoden palkkaa, ja verikaupoista saatavilla tienesteillä rakennetaan taloja ja valloitetaan vaimoja. Eräänä päivänä myös silkkitehtaalla työskentelevä Xu Sanguan päättää luovuttaa verta. Pian kaupungin kaunotar Xu Yulan on hemmoteltu nalkkiin ja tuleva appiukkokin saatu taivuteltua luopumaan tyttärestään.

Vuosien saatossa ajat muuttuvat vaikeiksi mutta Xu Sanguan pitää vaimonsa ja kolme poikaansa leivän syrjässä kiinni verikaupoilla. Mutta millainen kohtalo odottaa perheenisää, kun vastoinkäymiset alkavat seurata toisiaan ja vierailut verivastaava Lin luona tihenevät?

Luettuani historian hirveyksiä päätin tarttua luulemaani maagiseen realismiin.. Mutta sainkin käsiini mainion tarinan kiinalaisen yhteiskunnan mullistuksesta, normaalin kansalaisen silmin.

Tarina on hyvin kirjoitettu ja äkkiä huomasin olevani jo puolivälissä. Ei loppuunkaan kauaa aikaa kulunut.

Tästä on tehty elokuvakin, katsoisin mielelläni, mutta en lytänyt muuta kuin trailerin
https://youtu.be/brUo4DOZQ1g

Anne Applebaum : Demokratian iltahämärä

Luettuani Gulageista ja Holodomorista päätin vielä tarttua tähänkin.

Vaalikeväänä (2023) olikin mielenkiintoista lukea tätä, kun näki keskustelupalstoilla samaa hourailua jota tässäkin esimerkeissä löytyi. Jopa niin että samat lauseet toistuivat.

Kirja on kuitenkin jo muutaman vuoden ikäinen, joten toivoisi että jotain edistystä tapahtuisi, mutta pahaa pelkään että edistys on takaperoista.

Tunnistan myös hyvin tuon, että osa ystävistä on kadonnut, koska toisilta on lähtenyt kriittisen ajattelun taito hukkaan.

Toivon että emme elä demokratian auringonlaskua, mutta .. .. ennustaminen, etenkin tulevaisuuden, on hyvin hankalaa 

Anna Applebaum: Punainen Nälkä

Kammottava holodomor, suuri nälkä joka osoittaa että sanonnat siitä että ihminen on suurin peto pitää valitettavasti paikkansa.

Itselläni oli aika rankkaa lukea tätä, koska muistan kuulleeni holodomorista, mutta jossain sivulauseessa ja etäisesti.

Kyse on kuitenkin lähes kansanmurhaa lähestyvästä järjestelmällisestä nälällä murhaamisesta ja kiduttamisesta.

Minkälainen järki voikaan olla ihmisellä joka tämän tyyppiseen ratkaisuun päätyy. Ja valitettavasti, tiedämme että tämä ei todellakaan ollut ensimmäinen, eikä viimeinen kerta kun vastaavaa tehtiiin.

Kirjassa on kuvailtu tarkaan systeemine luominen, sen toteuttamien ja sen seuraukset. Tämän lisäksi jälkien peittely ja se miten asia on oikeastaan yhäkin käsittelemättä.

Onneksi dokumentteja asiasta löytyy.

Suosittelen, mutta en kovin herkille ihmisille, voi mennä yöunet

Anne Applebaum: Gulag: Vankileirien historia

Anne Applebaumin Pulitzer-palkittu Gulag on kokonaisvaltainen selvitys Neuvostoliiton vankileireistä. 

Gulag-järjestelmä sai alkunsa vallankumouksen jälkeen vuonna 1917. Kaksikymmentä vuotta myöhemmin vankileirejä oli jo kymmeniätuhansia.

Järjestelmästä päätettiin luopua 1986.

Kirjassa käydään läpi sekä  Neuvostoliiton aikaisten vankileirien lisäksi myös muutakin Neuvostoliiton yhteiskuntajärjestelmään sisältynyttä poliittista väkivaltaa, pidätyksiä, kuljetuksia ja leirien rakennetta.

Teksti on perusteellista ja neutraalia, mutta samalla järkyttävää.

Lukiessa tulee mieleen vanha sanonta jonka mukaan  kansa saa juuri sellaiset johtajat jotka se ansaitsee ja venäläisten kohdalla se tuntuu kyllä epäinhimilliseltä etenkin kun se tuntuu jatkuvan vuosisadasta toiseen. 

Oleellista onkin muistaa että Gulak periytyi tsaarinaikaisesta Siperiaan kartoittamisesta ja pitkä maaorjuuden historia ei välttämättä paljon eroa työleiristä ja sen orjuudesta. 

Valitettavasti myös nykyisen muotoisella venäjällä on vankileirejä joten leireissä oli vain lyhytaikainen katko.

 

Éric Vuillard: 14. heinäkuuta

Kirja on käytännössä "lyhyehkö "raportti" Bastiljin valtauksesta jossa käydään tarkasti läpi mitä oikeastaan asiasta tiedetään.

Kirjailija on koettanut selvittää mitä tietoja päivän tapahtumiin osallistuneista tiedetään. 

Kun tietää että tuosta käytännössä alkoi Ranskan Suuri Vallankumous, ja yhteiskunta suistui kymmeneksi vuodeksi kaaostilaan on yllättävän paljon saatu selville osallistujista ja tarkasta tapahtumien kulusta.

Bastiliji oli itseasiassa määrätty jo purettavaksi, ja koko linnakkeessa oli vain 7 vankia.

Linnan komendantti, ritarillisesta luonteestaan kuuluisa markiisi Jourdan de Launay laati vain viikkoa ennen hyökkäystä viimeisen muistion siitä, kuinka vankilan lakkauttaminen, henkilökunnan ja sotilaiden uudelleen sijoittaminen sekä itse rakennusten purkaminen tulisi tehdä, valitettavasti hänen ritarillisuutensa ei häntä pelastanut ja väkijoukko murhasi hänet.
En osaa sanoa johtuuko kielen jäykkyys käännöksestä, olen itseasiassa lukenut aika vähän ranskankielistä kirjallisuutta, vai onko kyse tyylivalinnasta.

Kirja on luettava ja historiallisesti kiinnostava, myös sellaiselle joka pääpiirteissään tapauksen tunteekin.

Naomi Klein ja Rebekka Stetoff: Näin pelastamme planeetan

Naomi Klein ja Rebekka Stetoff ovat kirjoittaneet kirjan nuorille  mutta erittäin vahvasti suosittelen kaikenikäisille.

Mainiolla otteella kirjoitettu kirja ilmastonmuutoksesta, miten siihen tulisi reagoida ja muutamia ratkaisuja miten lähteä liikkeelle.

Kirjassa annetaan esimerkkejä miten jo aivan pienetkin teot ovat tärkeitä ja kuinka aivan jokaisella on omassakin arjessaan ratkaisun avaimet kädessään.

Itselle moni näistä on jo tuttuja koska olen aloittanut oman ilmastonmuutoskampanjani jo silloin 1988.

Myöskin Naomi Klein on tutu ko aikaisemmista kirjoistaan 

Suosittelen lämpimästi