Olen pitkään ollut sitä mieltä että Kari Väänänen on turhan aliarvostettu näyttelijä suomessa,
ja luettuani tämän olen yhä samaa mieltä.
Se että ei pahemmin pokkuroi ihmisiä kostautuu usein tuolla alalla, jossa aika pienissä ryhmissä tehdään töitä, toistuvasti. Tämä tulee Vänän muistelmissa esiin aika selvästi.
Tykkään kun muistelija on aika rehellinenkin omien vikojensa suhteen, toki Vänä kertoo että jos juttu näyttää laimealta hän saattaa maustaa juttuaan jos se vaikuttaa laimealta.
Väänänen käy kirjassa läpi koko uransa, lapsuutensa, tärkeät ihmissuhteensa ja suhtautumisensa vääjäämättä lähestyvään kuolemaan, lopputulema on haikea ja hiukan surumielinenkin.
Luin kirjan Helmet lukuhaasteen 2023 kohtaan 16. Kirjassa kirjoitetaan kirjaa
Tykkään kun muistelija on aika rehellinenkin omien vikojensa suhteen, toki Vänä kertoo että jos juttu näyttää laimealta hän saattaa maustaa juttuaan jos se vaikuttaa laimealta.
Väänänen käy kirjassa läpi koko uransa, lapsuutensa, tärkeät ihmissuhteensa ja suhtautumisensa vääjäämättä lähestyvään kuolemaan, lopputulema on haikea ja hiukan surumielinenkin.
Luin kirjan Helmet lukuhaasteen 2023 kohtaan 16. Kirjassa kirjoitetaan kirjaa
