Ehtoolehtolaisten seikkailuista on kirjallisuus sivuilla usein juttua, niitä kehutaan hyvänmielen kertomuksina ja kevyinä lukupaloina.
Lienen outo, mutta minusta vanhusten heitteillejättö ei ole humoristista vaan lähinnä makaaberia.
Eräs ehtoolehtolaisista aloittaa lähes kaikki keskustelunsa Astrid Lindgrenin tapaan "döden, döden, döden" jolla Astrid aloitti päivittäiset puhelut sisarustensa kanssa, näin käsiteltiin ikävät asiat heti alta pois ja siirryttiin mukavampiin.
Tämä huvittaa hetken, mutta,sitten sitä alkaakin pohtia eri tavalla.
Ja huomaa kohta itsekin olevansa samassa allikossa.
Ehkäpä luen jonkin muun ehtoolehdon tarinan nähdäkseni onko niissä enemmän sitä huumoria, jota tästä jäin hiukan kaipaamaan.
