Ihastuttava lukea kirjaa lukemisesta näinä aikoina jolloin kirjat ovat radioaktiivista ongelmajätettä.
Valtaojan leppoisa jutustelu tieteen tekemisestä ja tekijöistä on mieluisaa ajanvietettä mutta samallahan lukiessa oppii jotakin.
Tieteen tekemistä käsitellään rennosti ja miellyttävästi ja kuitenkin vakavasti ja asiantuntevasti.
Kirjan idea on käydä läpi Nature lehden kuukauden kiinnostavin artikkeli ja siihen liittyviä ja liittymättömiä ajatuksia tieteestä ja sen tekemisestä.
Esko Valtaojalle ei mikään aihealue näy olevan sellainen josta ei voisi hankkia ihan pikkuisen lisätietoja.
Uteliaisuus lieneekin yksi tieteentekemisen edellytyksistä, kun asiat kiinnostavat niin pitäähän niitä sitten selvitellä.
Valtaoja tuo myös esiin sen että tietynlainen haahuilu ja etsiskely harharetkineen on oleellista perustutkimuksessa.
Perustutkimus ei myöskään ole mikää absoluuttinen tuotteistusautomaatti, kuten joskus kuvitellaan.
Suosittelen kaikille nörteille joita tiede kiinnostaa ja sittrn niille jotka kuvittelevat että totuus löytyy hämäriltä vaihtoehtokanavilta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti