Kuuntelin tämän äänikirjana koska lukijana oli Toni Nieminen, joka sinänsä jo on kiinnostavaa.
Kertomus sinänsä on tuttu ja tyypillinen useille menestyneille urheilijoille, eli lapsuus ja nuoruus menee kaikenlaisen liikunnallisen puuhan ohella, jopa siinä määrin ettei koulunkäynti tms pahemmin kiinnosta.
Usein perhe tukee kaikin voimin urheiluharrastusta, kuten tässäkin tapauksessa.
Toni avaa tapahtumia melko avoimesti, tosin parisuhdesotkuissa hän vaikuttaa pesevän käsiään oman käytöksensä osalta. Tässä minusta toinen kirjailija olisi voinut hiukan rapsutella kiillettä sädekehästä.
Toni Niemisen tragedia on hänen menestyksensä, sillä hänen suurimpiin saavutuksiinsa kuuluu 16-vuotiaana vuonna 1992 Albertvillen talviolympialaisissa voitettu suurmäen kulta.
Tämän jälkeen hän ei oikeastaan koskaan saanut hyppyä luistamaan, toki pärjäten ihan kohtuullisesti mutta ei koskaan enää päässyt mitalisijoille asti.
Toisaalta ihminen voi olla elämässään varsin onnellinen vaikkei pärjäisi yksissäkään olympialaisissa.
Varsinainen kirjallisuuden helmi tämä nyt ei ole mutta tulipahan kuunneltua.
Tämä menee helmet lukuhaasteen 2023 kohtaan 24. Kirja kertoo urheilijasta
