Anu Orvokki Rohima Mylläri on syntynyt Bangladeshissa, mistä hänet kaksivuotiaana adoptoitiin Alavudella sijaitsevaan Taipaleenkylään. Hän on ensimmäisiä Suomeen adoptoituja tummaihoisia.
Tässä taas kirja jonka olen halunnut lukea kauan, minulle tämä kirja on pikkuisen henkilökohtaisempi kuin luulisi, sillä mitäpä minä tiedän kansainvälisenä lapsena adoptoidusta henkilöstä joka ihonväriltään eroaa naapurustossa kuin hääkakku makkarahyllyltä.
Äitini nimittäin on 1950 luvulla ollut ottolapsena sanassa Alavuden Taipaleenkylässä jossa kirjailijakin asui lapsuutensa. Kuten Anukin kertoo maalaiskylässä ei ollut helppoa kasvaa ulkopuolisena tai erinäköisenä.
Äiti kertoi usein juttuja kuinka opettajat ja osa lapsista kiusasi häntä, aika armottomastikin, onneksi sentään muutamia ystäviäkin oli.
Kirjassa eletään rakentavasti ja ratkaisukeskeisesti, olen samaa mieltä hänen ehdotuksistaan miten adoptiolasten turvaverkkoja tulisi rakentaa.
Ja kuinka asiat pitäisi käydä läpi eri-ikäisten lasten kanssa.
Kaiken kaikkiaan uskomattoman tunteikasta oli lukea tätä, liikuttelee sielun syvyyksiä.
Suosittelen erittäin lämpimästi ihan kaikille
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti