Luettuani Hurmeen Niemen oli pakko tarttua myös Suomeen, oletin että Suomi jatkaa siitä mihin Niemi päättyy, mutta ei. Aloitettiin taas alkuräjähdyksestä, ihmisestä evoluution yhtenä lajina jota kuvataan kauniisti näin:
."Ihminen on topologiselta kannalta katsoen kymmenen metriä pitkä, ravinteikkaita liuoksia kuljettava mutkikas putki, joka on venynyt mittaansa neljän miljardin vuoden aikana, ja jonka ympärille on kertynyt kaikenlaisia hauskoja ja hyödyllisiä varustuksia kuten aivot ja sydän."
Tämä ilahdutti itseäni hyvin paljon, sillä monesti ihmisillä on taipumusta ottaa itsensä turhan vakavasti, tässä kirjassa käydään läpi sekä tätä julmettua vakavasti otettavuutta ja luonnon tärkeyttä ja oikeutta omaan olemassaoloonsa ilman ihmisen sekaantumista asiaan.
Pääpaino on kuitenki taiteella ja kulttuurilla, teksti on paikoin hyvin hajanaista ja samalla vaikuttavaa, kuin luettaisiin päiväkirjamerkintöjä lukupäiväkirjoista tai mitä ajattelin tänään vihkosista tai jutusteltaisiin kupposen äärellä, mitä kupissa on sen voi kukin itse valita.
Historian sivuilta, nimi vuosiluku vuosiluku, metodilla tutuiksi tulleet ihmiset saavat hahmon ympärilleen ja Lönkka, Sibbe ja muut jatkavat elinaikanaan aloitettuja seikkailuita.
Esiin nostetaan myös muutama historiaan kadonnut hahmo, tosin paljoa heistä ei saada lisätietoa, koska heidän äänensä ovat vain muista sinkoilevia kaikuja.
Kaiken kaikkiaan hauska lukuelämys.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti