Heinäkuinen Lontoo on helleaallon lamauttama. Sadetta ei ole kuulunut kuukausiin, kirvat ovat vallanneet puutarhat, vettä säännöstellään. Vuosi on 1976, ja Robert Riordan kertoo vaimolleen Grettalle piipahtavansa ulkona ostamassa sanomalehden. Robert Riordan ei palaa aamuostoksiltaan.Tapahtuma kerää Grettan lapset saman katon alle, takaisin kotiin kaksi toisistaan vieraantunutta siskoa ja yhden veljen joka taiteilee avioeron partaalla ja heistä jokaisella on omat aavistuksensa isän katoamisesta. Heiltä jää huomaamatta, että äidillä saattaisi hyvinkin olla kaikkeen selitys.Sitä hän ei tosin ole vieläkään valmis jakamaan
Näin kertoi takakansi.
Juttu onkin sitten ongelmallista sisarussuhteiden vatvomista ja puuduttavaa itsesäälissä kieriskelyä ja vellomista. Äidin jymy-yllätys kasataan loppuun koska semmoinen oli luvattu ja se tuntuu kuin olisi täytekakkuun laitettu päälle Portugalin sotalaiva, läpinäkyvä meduusa, johon ei olisi kannattanut koskea.
Tämä on toinen kirjailijalta lukemani kirja, ja vaikka periaatteenani on yleensä ollut aina lukea kolme kirjaa samalta tekijältä jotta voin päätellä onko hän hyvä vaiko ei niin voi olla että en ihan nopeasti tartu Maggien kirjaan, vaikka hän kuuluu X-sukupolveen tuntuu kuin lukisin loputonta milleniaali marinaa siitä kuinka kaikki on heille erityisen vaikeaa, vaikka taatusti IHAN jokainen sukupolvi on kokenut omia vaikeuksiaan, ja esim sotasukupolvet huomattavasti vakavampiakin ongelmia, aika usein sen kuunteleminen/ lukeminen puuduttaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti