Robert D. Hare: Ilman omaatuntoa

He ovat 

- rakkauden hyväksikäyttäjiä

- kotityranneja, jotka syyllistävät perheenjäseniään

- työpaikan hämmentäjiä, joita vihataan tai rakastetaan

- yhteiskunnan petoja, jotka pysyvät piilossa arvostetuissa asemissaan ja ammateissaan.

He ovat psykopaatteja! 

He hurmaavat meidät ensi silmäyksellä ja houkuttelevat meidät mukaansa asioihin, joita kadumme. He tekevät mitä haluavat. He ottavat tarvitsemansa piittaamatta

muitten tunteista, tarpeista tai yhteisistä säännöistä. Heillä on omat lakinsa. Syyllisyys, häpeä tai

katumus eivät heitä vaivaa.

Heitä on 2 % joukossamme! 

Heitä on kaikissa roduissa, yhteisöissä ja yhteiskuntaluokissa.

He käyttävät muita hyväkseen. He huijaavat, pettävät lupauksensa, tekevät rikoksia ja ovat mukana hämärissä puuhissa. Sen he tekevät

terveen naamionsa takana jäämättä kiinni ja saamatta rangaistusta. Silti he seisovat yhteiskunnan korokkeilla.

Ammattilaisetkaan kuten poliisit, tuomarit, asianajajat, sosiaalityöntekijät, opettajat tai terapeutit eivät tunnista psykopaattia. Edes läheiset eivät usko uhria, siksi hänen osansa on raskas.

Miten nämä epäihmiset onnistuvat kerta toisensa jälkeen juonissaan ja pystyvät peittämään todellisen luonteensa, ilman että uhri kuulee hälytyskelloja? 

Miten luonnehäiriöinen onnistuu vaientamaan varoittavan sisäisen äänen?!

Vaikka henkilö on liian hyvä ollakseen totta, uhri ei tajua vaaraa. Tämä kirja kertoo, miten tunnistat psykopaatin ja selviät hänestä, sillä psykopaatit

eivät opi kokemastaan eivätkä paranna tapojaan.

Jokainen meistä kohtaa psykopaatin tiesipä tai ei. 

Siksi kirjan pitäisi olla oppaana jokaisessa, virastossa ja työpaikalla. Kirja on jo

Klasikko, mutta silti ajankohtainen. Länsimaisessa yhteiskunnassa ovat arvossa itsekkyys, ahneus, pinnalliset ihmissuhteet, pikavoittojen tavoittelu

ja kyynärpäätaktiikka. Tällaisessa maailmassa psykopaatit menestyvät.

Ville Pernaa : pimeä vuosikymmen 1968-1981

Suomessa 1970-luku on jatkuvasti läsnä julkisessa keskustelussa.

Toisten mielestä vuosikymmen oli yhtä sosialismin ja vallankumouksen tavoittelua. Eikä suotta, sillä opiskelija Esko-Juhani Tennilä julisti SOL:n eli Sosialistisen Opiskelijaliiton kesäpäivillä, että ”suomalainen sosialismi on kuin kaunis alaston nainen”.

Pasifisti Erkki Tuomioja paukutteli nallipyssyä nuorison teach-in-tilaisuudessa. Tarja Halosen areenana olivat kansalaisjärjestöt

naisasialiikkeestä Suomi-Chile-seuraan. Tampereen toimittajakoulutus ja Teiniliitto olivat marxilaisten taskussa. Leninin syntymän 100-vuotisjuhlavuosi 1970 oli suuri tapaus.

Toiset ovat sitä mieltä, että 1970-luvulla Suomi lännettyi presidentti Urho Kekkosen johdolla EEC-sopimuksella ja OECD-jäsenyydellä. Tupo-sopimusten kausi aloitti luokkasopuilun, josta kommunistit olivat kauhuissaan.

Pääministeri Mauno Koivisto kutsui nuorisoradikaalit kertaalleen Kesärantaan ja ilmoitti, että heidän kapinointinsa on silkkaa haihattelua. Porvarit jyräsivät kouluneuvostoissa ja soittolistojen kärjessä oli Baccaraa, Armia ja Dannyä tai Irwiniä, eikä Agit-Propia.

Tässä teoksessa käydään läpi sitä, mitä pitkällä 1970-luvulla eli vuosina 1968-1981 todella tapahtui. Miten suometuttiin ja missä määrin lännetyttiin? Kaikki alkoi 60-luvun radikalismista, eteni poliittisiin poteroihin ja päättyi syksyllä 1981, jolloin Kekkonen sanoi Koivistolle viimeisen presidentin

esittelynsä jälkeen: ”Minä en jaksa enää.”

Poliittisen historian dosentin Ville Pernaan teos perustuu uusimpaan tutkimukseen, arkistoaineistona muun muassa Suojelupoliisiin salaiset arkistot sekä Mauno Koiviston laaja henkilökohtainen arkisto.

Kari Häkkinen: Hannu Lauerma; psykiatrin päänavaus

Olen pitkään halunnut lukea, Lauerman kirjan ja nyt vihdoin tuli sille sopiva aika.

On mielenkiintoista lukea aiheesta josta tietää suhteellisen vähän, sellaisen kirjoittajan kirjoittamana jolle asia on läpikotaisin tuttu vuosikymmenten ajalta, joka näkee muutokset menetelmissä niin huonot kuin hyvätkin muutokset.

Ja kyllähän niitä muutoksia tuon pituiselle uralle on kertynyt alkupään toivottomuudesta nykyajan heitteillejättöön.

Toivottavasti kuitenkin jotain oppeja on saatu myös parannettua, ehkä niin kun nykyään mielenkin sairauksia osataan jollain tapaa hoitaa.

Lauri Levola: Mauri Erik Schröder Self Help

Maailma räjähtää kesken katastrofielokuvan, talonmiehen poika ottaa kellarin pyörät panttivangikseen, röyhkeä mummo opettaa elämäntaitoa Runebergin tortulla, ja joskus ehkä oltiin isän kanssa kahden, Pokemon-jahdissa. Kaiken yllä kaikuu sienimyyjän pyyntö: Don't fuck my brains!Lukijan aivot todella joutuvat vispilään, kun esimerkkihenkilöt Mauri Erik Schröder ja Henri Rautiainen mittelevät siitä, kumpi on minä. Vastauksia haetaan personal trainerilta, hedelmäpeleistä, Raamatusta, aikamatkaamisesta, salaliittoteorioista, Tarot-korteista, syntymästä ja etenkin kuolemasta.Lauri Levolan teoksen tilanteet ja tyylit vaihtelevat huimaavalla tempolla. Öykkäröivästä kohtuuttomuudesta vaihdetaan silkkaan mystiikkaan. Välillä toivoo, että jokin arkkivihollinen toisi järkeä koko touhuun. Onneksi sellainen löytyykin. Paljastuuko Maurissa ja Henrissä jotain jaettua, vai onko sellainen enää edes mahdollista - ovatko elämäntaito-oppaiden voimaannuttavat opit oire pikemmin kuin parannus?


Siinä takakansi teksti. Tällä perusteella valitsin sen, vaikea keksiä miksi...
 Mutta olipa kökkö. Oikea kökkötraktori.


Kirjasta ei saa minkäänlaista otetta, mitään juonta tai siihen viittaavaa ei ole edes tarjolla. 
Edes pori viitteet ei naurattaneet.

En suosittele, edes itänaapurin johdolle, anteeksi puut jotka kaadettiin tämän vuoksi.

Juhani Karila: Pienen hauen pyydystys

Peijoonit, Metelit, rietas, ötökät, raitajalat, jokiraukat, hattarat, näkki ja Moukku-Olli 

Tiiäkkö sinä että sulla on peijooni takapenkillä. - Tiedän. - Ei sitte mittään. 

Mielenkiintoinen kirja pohjoisesta suomesta, jossa maagiset olennot elävät (tavallisten) ihmisten kanssa limittäin ja lomittain, kieli on mainiota runollista olematta teennäistä ja omituista.

Tämän perusteella tekisi mieleni matkustaa tuonne, ja kurkistaa ehkä suonsilmään, toki varovaisesti, ettei päädy peijoonin iltapalaksi.

Tämän luettuaan teki mieli ryhtyä googlailemaan omituisia otuksia, mutta niitä löytyi kovin vähän.

 Suosittelen kyllä lämpimästi tätä kaikille 

Hannu-Pekka Björkman: Metsä ei kuule neuvojani: Kirjoituksia

Useimpia meistä yhdistää kaipuu aitoon

olemiseen, merkityksen löytämiseen. Se

näkyy tarpeessamme vaeltaa vieraisiin

maisemiin, kokea yhteyttä luontoon sekä

yrityksessämme ymmärtää maailmaa ja

itseämme taiteen avulla. Ehkä juuri tuo

kaipuu pitää meidät hengissä, ihmisinä.

Hannu-Pekka Björkman kirjoittaa

herkkävireisesti kaipauksestamme ja

pyrkimyksestämme kurottautua kohti

merkitystä. Läsnä teoksessa ovat niin

kirjallisuus ja kuvataide, historia ja

henkilökohtaiset muistot kuin tarkkanäköiset

havainnot ihmisyydestä. Björkmanin

puhutteleva teos on matka tunnustetun

taiteilijan mielenmaisemaan. Se tarjoaa

myös peilauspinnan pohdinnoille ajan

kulusta ja maailmaan jättämistämme

jäljistä. 

Pekka Valtonen: Hullun keisarin hovissa

Savu nousee 1600-luvun alun Euroopassa.

Turkkilaisia vastaan on sodittu pitkään, ja

uskonnolliset sekä valtapoliittiset kiistat

kiristävät katolisten ja protestanttien

välejä. Valtavien paineiden alla Pyhän

saksalais-roomalaisen keisarikunnan

keisari Rudolf II (1552-1612) sulkeutuu

linnaansa Prahassa. Erakkohallitsija hakee

lohtua vertaansa vailla olevasta taide- ja

esinekokoelmastaan, jossa Albrecht Dürerin

maalauksen vierestä saattaa löytää seireenin

leukaluun tai feenikslinnun höyheniä.

Habsburgin mahtisukuun kuuluvaa Rudolfia

oli siunattu maallisella vallalla, mutta

masennukseen taipuvaisen ruhtinaan

todellisia intohimoja olivat taiteet ja

tieteet. Keisari palkkasikin hoviinsa aikansa

suurnimiä Giuseppe Arcimboldosta Adriaen

de Vriesiin ja Tyko Brahesta Johannes

Kepleriin. Hullun keisarin hovissa avaa

näkymän Euroopan sydämeen hetkeä ennen

kolmikymmenvuotisen sodan puhkeamista.

Se kertoo traagisesta henkilöstä, joka

unelmoi sukunsa kunnian kasvattamisesta

mutta joutuu veljensä syrjäyttämäksi - ja

maailmasta, jossa harjoitetaan rinta rinnan

niin alkemiaa ja magiaa kuin tähtitiedettäkin.

Minna Lindgren: Ehtoolehdon pakolaiset

Ehtoolehtolaisten seikkailuista on kirjallisuus sivuilla usein juttua, niitä kehutaan hyvänmielen kertomuksina ja kevyinä lukupaloina.

Lienen outo, mutta minusta vanhusten heitteillejättö ei ole humoristista vaan lähinnä makaaberia.

Eräs ehtoolehtolaisista aloittaa lähes kaikki keskustelunsa Astrid Lindgrenin tapaan "döden, döden, döden" jolla  Astrid  aloitti päivittäiset puhelut sisarustensa kanssa, näin käsiteltiin ikävät asiat heti alta pois ja siirryttiin mukavampiin.

Tämä huvittaa hetken, mutta,sitten sitä alkaakin pohtia eri tavalla.

Ja huomaa kohta itsekin olevansa samassa allikossa.

Ehkäpä luen jonkin muun ehtoolehdon tarinan nähdäkseni onko niissä enemmän sitä huumoria, jota tästä jäin hiukan kaipaamaan.

Helena Telkänranta: Millaista on olla lemmikki

Vaikkei olekkaan muita lemmikkejä eikä tule ( etenkään luettuani tämän) kuin koiria niin tämäpä avarsi maailmaa valtavasti.Tämä osoittaa että edes akvaariokaloja ei tulisi ottaa lemmikiksi siks jotta ne on "kivoja". Lemmikin pito on vastuuta toisen elämästä ja hyvinvoinnista ja siitä ettei toisen elämä ole vain pelkkää säilöttävänä oloa.Esim käärmeiltä pitäis olla niin isot tilat että ne mahtuu etenemään 2 x oman pituutensa ja marsun luontainen reviiri on 1 hehtaari..Ja mitä enemmän saamme tietoa sen enemmän ymmärrämme eläinten älykkyydestä ja mikä sille on hyväksi⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️

Jane Austen: Viisasteleva Sydän

 "Sir Walter Elliot, Somersetshiressä sijaitsevan Kellynch Hallin omistaja, oli mies, joka ei omaksi huvikseen koskaan ottanut käsiinsä muuta kirjaa kuin baronettikalenterin; siitä hän löysi joutohetkinä askarrusta ja murheen hetkinä lohdutusta; sen parissa hänet valtasi ihailun ja kunnioituksen tunne, kun hän ajatteli vanhimpien vallassukujen vähäisiä rippeitä; sen parissa kaikki perheasiain herättämät epämieluisat tuntemukset vaihtuivat luontevasti sääliksi ja ylenkatseeksi, kun hän selaili viime vuosisadan miltei loputonta nousukkaiden sarjaa; ja vaikka kaikki muut sivut olisivatkin jääneet tehottomiksi, oman tarinansa hän kumminkin saattoi lukea aina samaa laimentumatonta innostusta tuntien. Tämä oli se sivu, jonka kohdalta tuo mielikirja aina aukesi:

»Elliot, Kellynch Hall

Walter Elliot, synt. I. III. 1760; puoliso 15. VII. 1784 Elizabeth, kartanonherra James Stevensonin tytär, kotipaikka South Park Gloucesterin kreivikunnassa (k. 1800); lapset: Elizabeth, synt. I.VI. 1785; Anne, synt. 9. VIII. 1787; kuolleena synt. poika 5. XI.1789; Mary, synt. 20. XI. 1791.»

Juuri tällaisena oli tuo perhehistoria alun perin lähtenyt kirjanpainajan käsistä; mutta sir Walter oli täydentänyt sitä lisäämällä omaksi ja perheensä tiedoksi Maryn syntymäajan jälkeen seuraavat sanat: »Puoliso I6. XII. 1810 Charles, kartanonherra Charles Musgroven poika ja perillinen, kotipaikka Uppercross Somersetin kreivikunnassa», ja merkitsemällä hyvin täsmällisesti sen päivämäärän, jolloin oli menettänyt vaimonsa."

Tämä on lähtökohta ihastuttavalle kuvaukselle nuoresta naisesta joka on vaarassa joutua idioottiperheensä typeryyden uhriksi.

Ja kun soveliaisuussäädökset määrittelevät jokaisen kulmakarvankin liikahdukset.

Tässä Jane Austen on minusta ehkäpä terävimmillään, armoa ei anneta yhdellekkään typerälle pöyhkeilijälle ja kaikki kuvataan tiukasti.

Haluaisin mielelläni nähdä tämän hyvin ja ajanmukaisesti näyteltynä ilman nykyajan tulkintoja.

Helmet Lukuhaaste 2023

8. Kirja kertoo pienestä kaupungista

Marja Kyllönen: Vainajaiset

Kirjallisuusryhmissä tätä joko ylistetään tai sitten viskataan takkaan ja pyydetään anteeksi puilta joiden piti kuolla tämän takia.

Kuulun jälkimmäiseen ryhmään, kieli oli teeskentelevää venkoilua, kuin savolainen ankerias säkissä jossa on kolme suuaukkoa ja reikä pohjassa.

Hahmot olivat vastenmielisiä lähes kaikki, mutta etenkin naiset. Miten kirjailija osasikin kirjoitaa mokomia .. Taito sinänsä.

Luin väkisin, koska toivoin että jokin käänne, ihme tai edes kirjan tuhoava salama pelastaisi, mutta ei..
Samaa puppua alusta loppuun.

Anteeksi puut.

 

 

Yu Hua: Xu Sanguanin elämä ja verikaupat

Xu Sanguanin elämä ja verikaupat on kertomus viisihenkisen työläisperheen elämästä ja edesottamuksista Maon ajan Kiinassa.

Kaupunginsairaalan verivastaava Li maksaa terveille miehille 35 yuania kahdesta kulhollisesta verta. Monelle summa vastaa puolen vuoden palkkaa, ja verikaupoista saatavilla tienesteillä rakennetaan taloja ja valloitetaan vaimoja. Eräänä päivänä myös silkkitehtaalla työskentelevä Xu Sanguan päättää luovuttaa verta. Pian kaupungin kaunotar Xu Yulan on hemmoteltu nalkkiin ja tuleva appiukkokin saatu taivuteltua luopumaan tyttärestään.

Vuosien saatossa ajat muuttuvat vaikeiksi mutta Xu Sanguan pitää vaimonsa ja kolme poikaansa leivän syrjässä kiinni verikaupoilla. Mutta millainen kohtalo odottaa perheenisää, kun vastoinkäymiset alkavat seurata toisiaan ja vierailut verivastaava Lin luona tihenevät?

Luettuani historian hirveyksiä päätin tarttua luulemaani maagiseen realismiin.. Mutta sainkin käsiini mainion tarinan kiinalaisen yhteiskunnan mullistuksesta, normaalin kansalaisen silmin.

Tarina on hyvin kirjoitettu ja äkkiä huomasin olevani jo puolivälissä. Ei loppuunkaan kauaa aikaa kulunut.

Tästä on tehty elokuvakin, katsoisin mielelläni, mutta en lytänyt muuta kuin trailerin
https://youtu.be/brUo4DOZQ1g

Anne Applebaum : Demokratian iltahämärä

Luettuani Gulageista ja Holodomorista päätin vielä tarttua tähänkin.

Vaalikeväänä (2023) olikin mielenkiintoista lukea tätä, kun näki keskustelupalstoilla samaa hourailua jota tässäkin esimerkeissä löytyi. Jopa niin että samat lauseet toistuivat.

Kirja on kuitenkin jo muutaman vuoden ikäinen, joten toivoisi että jotain edistystä tapahtuisi, mutta pahaa pelkään että edistys on takaperoista.

Tunnistan myös hyvin tuon, että osa ystävistä on kadonnut, koska toisilta on lähtenyt kriittisen ajattelun taito hukkaan.

Toivon että emme elä demokratian auringonlaskua, mutta .. .. ennustaminen, etenkin tulevaisuuden, on hyvin hankalaa 

Anna Applebaum: Punainen Nälkä

Kammottava holodomor, suuri nälkä joka osoittaa että sanonnat siitä että ihminen on suurin peto pitää valitettavasti paikkansa.

Itselläni oli aika rankkaa lukea tätä, koska muistan kuulleeni holodomorista, mutta jossain sivulauseessa ja etäisesti.

Kyse on kuitenkin lähes kansanmurhaa lähestyvästä järjestelmällisestä nälällä murhaamisesta ja kiduttamisesta.

Minkälainen järki voikaan olla ihmisellä joka tämän tyyppiseen ratkaisuun päätyy. Ja valitettavasti, tiedämme että tämä ei todellakaan ollut ensimmäinen, eikä viimeinen kerta kun vastaavaa tehtiiin.

Kirjassa on kuvailtu tarkaan systeemine luominen, sen toteuttamien ja sen seuraukset. Tämän lisäksi jälkien peittely ja se miten asia on oikeastaan yhäkin käsittelemättä.

Onneksi dokumentteja asiasta löytyy.

Suosittelen, mutta en kovin herkille ihmisille, voi mennä yöunet

Anne Applebaum: Gulag: Vankileirien historia

Anne Applebaumin Pulitzer-palkittu Gulag on kokonaisvaltainen selvitys Neuvostoliiton vankileireistä. 

Gulag-järjestelmä sai alkunsa vallankumouksen jälkeen vuonna 1917. Kaksikymmentä vuotta myöhemmin vankileirejä oli jo kymmeniätuhansia.

Järjestelmästä päätettiin luopua 1986.

Kirjassa käydään läpi sekä  Neuvostoliiton aikaisten vankileirien lisäksi myös muutakin Neuvostoliiton yhteiskuntajärjestelmään sisältynyttä poliittista väkivaltaa, pidätyksiä, kuljetuksia ja leirien rakennetta.

Teksti on perusteellista ja neutraalia, mutta samalla järkyttävää.

Lukiessa tulee mieleen vanha sanonta jonka mukaan  kansa saa juuri sellaiset johtajat jotka se ansaitsee ja venäläisten kohdalla se tuntuu kyllä epäinhimilliseltä etenkin kun se tuntuu jatkuvan vuosisadasta toiseen. 

Oleellista onkin muistaa että Gulak periytyi tsaarinaikaisesta Siperiaan kartoittamisesta ja pitkä maaorjuuden historia ei välttämättä paljon eroa työleiristä ja sen orjuudesta. 

Valitettavasti myös nykyisen muotoisella venäjällä on vankileirejä joten leireissä oli vain lyhytaikainen katko.

 

Éric Vuillard: 14. heinäkuuta

Kirja on käytännössä "lyhyehkö "raportti" Bastiljin valtauksesta jossa käydään tarkasti läpi mitä oikeastaan asiasta tiedetään.

Kirjailija on koettanut selvittää mitä tietoja päivän tapahtumiin osallistuneista tiedetään. 

Kun tietää että tuosta käytännössä alkoi Ranskan Suuri Vallankumous, ja yhteiskunta suistui kymmeneksi vuodeksi kaaostilaan on yllättävän paljon saatu selville osallistujista ja tarkasta tapahtumien kulusta.

Bastiliji oli itseasiassa määrätty jo purettavaksi, ja koko linnakkeessa oli vain 7 vankia.

Linnan komendantti, ritarillisesta luonteestaan kuuluisa markiisi Jourdan de Launay laati vain viikkoa ennen hyökkäystä viimeisen muistion siitä, kuinka vankilan lakkauttaminen, henkilökunnan ja sotilaiden uudelleen sijoittaminen sekä itse rakennusten purkaminen tulisi tehdä, valitettavasti hänen ritarillisuutensa ei häntä pelastanut ja väkijoukko murhasi hänet.
En osaa sanoa johtuuko kielen jäykkyys käännöksestä, olen itseasiassa lukenut aika vähän ranskankielistä kirjallisuutta, vai onko kyse tyylivalinnasta.

Kirja on luettava ja historiallisesti kiinnostava, myös sellaiselle joka pääpiirteissään tapauksen tunteekin.

Naomi Klein ja Rebekka Stetoff: Näin pelastamme planeetan

Naomi Klein ja Rebekka Stetoff ovat kirjoittaneet kirjan nuorille  mutta erittäin vahvasti suosittelen kaikenikäisille.

Mainiolla otteella kirjoitettu kirja ilmastonmuutoksesta, miten siihen tulisi reagoida ja muutamia ratkaisuja miten lähteä liikkeelle.

Kirjassa annetaan esimerkkejä miten jo aivan pienetkin teot ovat tärkeitä ja kuinka aivan jokaisella on omassakin arjessaan ratkaisun avaimet kädessään.

Itselle moni näistä on jo tuttuja koska olen aloittanut oman ilmastonmuutoskampanjani jo silloin 1988.

Myöskin Naomi Klein on tutu ko aikaisemmista kirjoistaan 

Suosittelen lämpimästi

Julia Korkman: muistin varassa

Kirjailija Julia Korkman on suomalainen psykologi ja oikeuspsykologian dosentti. Korkman on perehtynyt todistajanpsykologiaan, todistajien kuulemiseen ja erityisesti lasten kertomusten luotettavuuden arvioimiseen epäillyissä rikostapauksissa. 

Erinomaisen mainio kirja muistista ja siitä miten ihmiset suhtautuvat muistikuviin.

Samalla käydään hänen johdollaan läpi esimerkkejä eri aikakausien kuulustelumenetelmistä ja näkemyksistä muistin toiminnasta.

Kirja on aiheestaan huolimatta helppolukuinen ja selvästi jaoteltu

Koska olen lukenut Mirkka Lappalaisen Smitenin murhan ja Noitavainoista kertovan Pohjoisen noidat joita kirjassa käsitellään tulee niistä mielenkiintoista taustatietoa tähän lukukertaan, mutta ilman niiden lukemistakin pärjää kyllä.

Esimerkeissä käydään läpi huolellisesti erilaiset kuulustelumenetelmien vaikutukset todistuksen laatuun ja miten muistia voidaan manipuloida ja miten on mahdollista valemuistojen syntyminen.

Kaiken kaikkiaan kirja on sekä kiinnostava että mieltä avaava.

Suosittelen lämpimästi 

Markku Mattila ja Ari Haasio : Suvaitsematon Suomi

Mistä suvaitsemattomuus johtuu ja miksi sitä esiintyy? Miten se näkyy yhteiskunnassamme ja millaista suvaitsemattomuus on ollut aiemmin? Ari Haasio ja Markku Mattila pohtivat suvaitsemattomuuden olemusta ja käyvät sen historiaa läpi havainnollisin esimerkein elämän eri aloilta. Kertomukset eri elämänaloilta, kuten huoranliinoista, eri aikakausien siveettömästä pukeutumisesta, evakkojen kohtelusta ja vähemmistöjen vainoista tuovat maamme historiaan ja ihmismieleen tuoreita näkökulmia.

Teoksen kirjoittajat FT, dosentti Markku Mattila ja FT, yliopettaja Ari Haasio ovat kokeneita tutkijoita ja tietokirjailijoita. Mattilan erityisalaa on Suomen historia. Haasio on informaatiotutkija, jolla on myös historioitsijan koulutus.

Zacharias Topelius: Linnaisten Viheriä kamari

Littowin aatelissuku asuttaa hienoa Linnaisten kartanoa. Huhun mukaan suvun päälle on langetettu kirous, joka toteutuu suvun 13. polven aikana. Tarina kummastuttaa takavalkean edessä istuvaa Littowin perhettä - kiroushan on vain ikivanha munkin kirjoittama loru.

Pian kartanossa alkaa kuitenkin tapahtua kummia. Paikalle saapuu parikin herrasmiestä kosiskelemaan perheen tyttäriä. Lisäksi nuori arkkitehti Kaarle Lithau tulee suunnittelemaan kartanon remonttia. Kun herra Lithau muuttaa asumaan kartanon erikoiseen vihreään kamariin, on aika kysyä, onko kummituksia todella olemassa?

Linnaisten kartanon vihreä kamari on Zacharias Topeliuksen kauhuromanttinen romaani, josta on tehty myös elokuva vuonna 1945. Pääosassa oli Regina Linnanheimo

Elisa Shua Dusapin: Sokcho talvella

Kari Väänänen: Vänä - Elävänä

Olen pitkään ollut sitä mieltä että Kari Väänänen on turhan aliarvostettu näyttelijä suomessa,

ja luettuani tämän olen yhä samaa mieltä.

Se että ei pahemmin pokkuroi ihmisiä kostautuu usein tuolla alalla, jossa aika pienissä ryhmissä tehdään töitä, toistuvasti. Tämä tulee Vänän muistelmissa esiin aika selvästi.

Tykkään kun muistelija on aika rehellinenkin omien vikojensa suhteen, toki Vänä kertoo että jos juttu näyttää laimealta hän saattaa maustaa juttuaan jos se vaikuttaa laimealta.

Väänänen käy kirjassa läpi koko uransa, lapsuutensa, tärkeät ihmissuhteensa ja suhtautumisensa vääjäämättä lähestyvään kuolemaan, lopputulema on haikea ja hiukan surumielinenkin. 


Luin kirjan Helmet lukuhaasteen 2023 kohtaan 16. Kirjassa kirjoitetaan kirjaa

Juha Torvinen: Vasenkätisen päiväkirja

Aivan mahdottoman hieno ja itseään silittelemätön päiväkirja.

Kun olin lapsi, tykkäsin Eppujen ramopunkista mutta teininä he siirtyivät iskelmään ja minä, Dingon kautta, metalliliittoon. Eli kun 85% suomalaisista kuunteli Eppuja, niin minä en sitä tehnyt.

Siksi olikin oikein kiintoisaa lukea nyt Torvisen ajatuksia ja muisteluita.

Myös keikkaelämän kuvaukset olivat kiinnostavia 

Suosittelen 

Luin kirjan Helmet lukuhaasteen 2023 kohtaan 16. Kirjassa kirjoitetaan kirjaa 

Minna Lingren: Minun oopperani

Luin Minna Lindgrenin kirjan 

Minun oopperani, epätäydellinen historia.

Kirja on nii loistava että sehän oli pakko ostaa omaksi.

Kirjassa käydään läpi sekä parhaat säveltäjät että kirjoittajan mielestä kiintoisimmat teokset.

Valituista teoksista käydään läpi idea ja tapahtumat ja kuvaillaan elävästi ja mukaansatempaavasti parhaat palat.

Tämän lisäksi muusikoiden elämästä kerrotaan "tiivistetysti" 

Oma musagenreni ei siis todellakaan ole ooppera, mutta nyt pitänee selvittää mikä olis aloittelijan sellainen.

Kiitos upeasta lukuelämyksestä

Jalmari Finne: Kiljusen Herrasväki

Jani Uotila, Toni Nieminen: olympiasankari ja ihminen

Kuuntelin tämän äänikirjana koska lukijana oli Toni Nieminen, joka sinänsä jo on kiinnostavaa.

Kertomus sinänsä on tuttu ja tyypillinen useille menestyneille urheilijoille, eli lapsuus ja nuoruus menee kaikenlaisen liikunnallisen puuhan ohella, jopa siinä määrin ettei koulunkäynti tms pahemmin kiinnosta.

Usein perhe tukee kaikin voimin urheiluharrastusta, kuten tässäkin tapauksessa.

Toni avaa tapahtumia melko avoimesti, tosin parisuhdesotkuissa hän vaikuttaa pesevän käsiään oman käytöksensä osalta. Tässä minusta toinen kirjailija olisi voinut hiukan rapsutella kiillettä sädekehästä.

Toni Niemisen tragedia on hänen menestyksensä, sillä hänen  suurimpiin saavutuksiinsa kuuluu  16-vuotiaana vuonna 1992 Albertvillen talviolympialaisissa voitettu  suurmäen kulta.  

Tämän jälkeen hän ei oikeastaan koskaan saanut hyppyä luistamaan, toki pärjäten ihan kohtuullisesti mutta ei koskaan enää päässyt  mitalisijoille asti.

Toisaalta ihminen voi olla elämässään varsin onnellinen vaikkei pärjäisi yksissäkään olympialaisissa.

Varsinainen kirjallisuuden helmi tämä nyt ei ole mutta tulipahan kuunneltua.

Tämä menee helmet lukuhaasteen 2023 kohtaan 24. Kirja kertoo urheilijasta

 

Niklas Ahnberg: Poika joka käveli vetten päällä

 

Juttu lähtee liikkeelle kun tarinan päähenkilö on pieni lapsi ja tulee kastetuksi isiensä uskoon.

Seuraavaksi siirrytäänkin sitten siihen kun ollaan teini-ikäisiä nörttejä.

Tarina etenee tästä sitten melko kiintoisalla tavalla pudotukseen uskonlahkoon ja sen erikoisiin lainalaisuuksiin ja siihen miten käy jos ihmisestä tulee jumalharhainen ja mitä sitten jos tälläisiä on useampiakin.

Kirja on kirjoitettu melko elokuvallisesti, joten voisi hyvin kuvitella että se on kirjoitettu elokuva/ sarjakäsikirjoitus mielessä.

Tarina päättyy tavallaan keskenkaiken, joten jatkoa lienee jo suuniteltu. 

Luin kirjan Helmet lukuhaasteen 2023 kohtaan, 12. Kirjan nimi liittyy veteen

Matti Vuento: virus joka pysäytti maailman

Kirja joka kaikkien, joilla on jokin kontaktipinta koronavirus epidemiaan, kannattaisi lukea.

Vuento käsittelee tarkasti seka korona  virukset  että aiemmat sars ja mers epidemiat sekä sika influenssan että lintuinfluenssan.

Samoin käydään läpi rokotetutkimuksen evoluutio ja uusimmat  metodit rokotetutkimukseen. 

Luettuaan tämän ymmärtää himpun verran enemmän mistä on kyse.

Tässäkään ei ihan vältytä jälkiviisauden hyveestä mutta kaikkiaan kirja kannattaa lukea ymmärtääkseen mitä kaikkea voi vielä olla edessä.

Luin Helmet 23 kohtaan 

22. Kirja kertoo aiheesta, josta olet lukenut paljon

BILL BRYSON Lyhyt historia lähes kaikesta

Huh, siinäpä mahdottoman pieni pala haukattavaksi, mutta hiukan kyllä varisee syödessä eli aivan kaikkea ei saada käsiteltyä edes lyhyesti.

Teksti on sujuvaa ja kieli viihdyttävää, tämä käy mainiosti viihteellisestä ukemisesta, tavallaan kuin tieteisromaani historiasta. kaiken kaikkiaan hauska kirja, vaikka ei kannata ottaa ihan tosissaan sillä kirjassa on jonkin verrankin virheitä ja epätarkkuuksia, mutta pääosin ollaan oikeilla raiteilla, joskin esim avaruuden rajoista voidaan olla hiukan eri mieltä. 

Kun on lukenut pari Juha Hurmeen teosta ja tämän niin on jo melkoinen siivu historiaa nautiskeltuna

Bryson on saanut muuten kirjastaan 50 000 euron suuruisen EU:n Descartes-tiedeviestintäpalkinnon. Kiitospuheessaan Bryson on todennut, ettei ketään ole koskaan palkittu yhtä ruhtinaallisesti tietämättömyydestään, joten kannustaa lukemaan ja oppimaan lisää josko vaikka seuraava palkittu olisi yhtä tietämätön. 

Suosittelen kaikille joita viihteellistetty historia kiinnostaa, eikä epätarkkuudet haittaa. 

Risto Isomäki: Ruoka, ilmasto ja terveys

Risto Isomäen kirja  kokoaa hänen vuosikymmenten aikana  erilaisten artikkelien kirjoittamisesta kertynyttä tietoaan tutkimus- ja tilastotietoa  ravinnon terveys- ja ilmastovaikutuksista. Isomäen mukaan eläintuotannon haitoista kärsivät myös passiiviset lihansyöjät, sillä sivutuotteena syntyy muun muassa tautipandemioita ja antibiootille vastustuskykyisiä bakteerikantoja, ilmasto-ongelmia ja maankäytön ongelmia.

Kirjassa on kyllä valtavasti faktatietoa, mutta myös runsaasti oman maun mukaan yhdistettyä tutkimusdatan veivaamista jolla oma agenda saadaan näyttämään kaikkein oikeammalta ratkaisulta.

Toisaalta myös mielenkiintoisia ratkaisuehdotuksia ja takuulla toimiviakin ideoita.

Tämän lisäksi mainostetaan omaa tuotantoa hyvin laajasti

Valitettavasti paikoittain jo hyvin ahdistavaksi käyvä kirja näkee ainoana ratkaisuna maailman lähes kaikkiin ongelmiin kasvisruokavalion. Osa ehdotuksista unohtaa miksi alunperinkään karjaa ryhdyttiin pitämään (heikon sadon parantamiseksi tarvittava lannoitustarve) ja parhaana vaihtoehtona esitelty puuhedelmät ei ratkaisisi Suomen elintarvikesaantia millään muotoa. Meillähän saadaan pähkinöitä lähinnä Ahvenanmaalla ja satunnaisesti aivan eteläisimmässä Suomessa

Katovuosien varalle ei ollut vaihtoehtoja ollenkaan. Eikä pähkinäallergikoille

Luin kirjaa Helmet 23 lukuhaasteen  kohtaan 27. Kirjassa joku etsii ratkaisua ilmastokriisiin

Suosittelen kyllä luettavaksi. Varsin kiinnostava aihe ja sen käsittely ja runsas lähdeaineisto

Milja Kaunisto: Kalmantanssi

Eletään vuotta 1431, samaan aikaan kuin Apteekkari Melchior selvittelee rikoksia niin Olavi Maununpoika  saa kirkkoherran viran pikkuisessa suomalaiskylässä, mutta on pian korviaan myöten pulassa.

Piispa Maunu Tavastin vakavasta kehotuksesta hän palaa Pariisiin jatkamaan opintojaan.

Piispa Cauchon ei ole Olavin saapumisesta ihan riemuissaan.

Sujuva tarina palaa Olavin mukana keskiajan Eurooppaan ja historian pyörteisiin, ruton ja sotien pyörteeseen.

Se on kirjoitettu niin ettei malttaisi millään keskeyttää lukemista. Jos pidän keskiaikaisista seikkailuista luulen että kannattaa lukaista tämä

Luin Helmet23  haasteen kohtaan

29. Kirjassa on minä-kertoja

Koko Olavi Maununpoika -trilogia

• Synnintekijä. Helsinki: Gummerus, 2013. ISBN 978-951-20-9096-9.

• Kalmantanssi. Helsinki: Gummerus, 2014. ISBN 978-951-20-9473-8.

• Piispansormus. Helsinki: Gummerus, 2015. ISBN 978-951-20-9876-7.

Henry Ibsen: Nora ( Nukkekoti])

Tunnen tämän parhaiten nimellä Nukkekoti, mutta ensimmäinen suomennos on julkaistu nimellä Nora vuonna 1880, tämän luin tällä kerralla.

Halusin lukea mahdollisimman vanhan käännöksen, jotta pääsisin kiinni aikakauteen. Kirjahan on ratkaisuiltaan  hyvin moderni 140 vuotiaaseen tarinaan.

Luultavimmin suurin osa tuntee tarinan pääpiirteet, kuinka onnellista ylemmän keskiluokan elämää lapsineen elävät Nore ja Helmut kohtaavat menneisyytensä haamut ja kuinka vaikeaa onkaan elää korkeamoraalista elämää kun onnettomuus töytäisee omaa elämää.

Kauniissa kulisseissa eläminen ei teekkään ihmistä onnelliseksi.

Luin kirjan Helmet23 haasteen kohtaan 

 7. Kirja on klassikkoteos Ruotsista, Norjasta tai Tanskasta

Henry Ibsen: Nora ( Nukkekoti)⭐️⭐️⭐️

Tommy Orange: Ei enää mitään

Tommy Orange, cheyenne- ja arapaho-heimojen jäsen, esittelee esikoiskirjassaan Ei enää mitään (There There) tämän päivän urbaaneja intiaaneja samalla  kuvataan powwow juhlaa ja niihin valmistautumista. 

Kaikkien kirjan kahdentoista kertojan tarina kytkeytyy kyseiseen powwow-tapahtumaan.

Henkilöitä on runsaasti ja mutkikkaat ihmissuhteet tekevät juonesta kiintoisan seurata muttei kuitenkaan liikaa jotta langat katoaisivat. 

Kirjassa käydään läpi, intiaanien lähihistoriaa ja sopeutumista kaupunkeihin sekä vaikeuksia joita nykyaikainen elämä tuottaa sekä ihmisille ja että intiaanien perinteiden ylläpitämiselle.

Kirja on loistava kuvaus nykyajasta ja siitä miten perinteiden ylläpito voi auttaa ihmisen elämän merkityksellisyyden kokemista. 

Yhdysvalloissa on edelleen olemassa 574 tunnustettua heimoa ja virallisen rekisteröinnin perusteella vuonna 2010 oli noin 5 miljoonaa Native Americans -ryhmään kuuluvaa henkilöä. Tämä on vain 1,7 % Yhdysvaltain väestöstä.

Luin Kirjan Helmet23 lukuhaasteen kohtaan

9. Kirjan kirjailija kuuluu vähemmistöön, ja kirja kertoo tästä vähemmistöstä

Mark Blake: Is this the real life, Rockin kuninkaalliset

Mark Blake on onnistunut koostamaan kiinnostavan Kirjan Queenista mässäilemättä liiallisuuksiin menevällä kauhistelulla ja voivottelulla, toki kirja on aika Freddie keskeinen, mutta se annettakoon anteeksi koska muut Queenin jäsenet ovat vielä elossa eikä heidän yksityisasioitaan ole tätä enempää tarpeen edes kaivella.

Kiinnostavinta näissä on aina miten ja miksi päädyttiin näihin biiseihin, ja millä tavalla niitä hiottiin ja kuka teki studiossa mitäkin.

Ja sitä käytiin läpi joka levyn kohdalta kiitettävästi ( ei ironiaa tässä).

Luen paljon elämänkertoja ja bändi/ muusikko juttuja ja niiden lukemisessa yhteistä on hitaus. 

Aina pitää googlata ja kaivaa levyä hyllystä ja tarkistella sitä sun tätä.

Toisaalta se on myös osa ilosta.

#Helmet2023 lukuhaasteen kohtaan :

22. Kirja kertoo aiheesta, josta olet lukenut paljon

Ken Follet: Tuli ilta ja tuli aamu

Tuli ilta ja tuli aamu on Kingsbridge sarjan viimeinen ja sanalla ensimmäinen kirja, kirjan tapahtumat sijoittuvat kymmenen vuoden jaksolle 997-1007 jossa Kingsbridgen kylä muodostuu.

Kirjan päähenkilöinä ovat: 

Ragna: Cherbourgin kreivi Hubertin tytär, matkustaa Englantiin mentyään naimisiin Shiringin jaarlin Wilwulfin kanssa.

 Aldred: Nuori munkki, joka haluaa tehdä Shiringistä oppimiskeskuksen luomalla laajan kirjaston.

 Edgar: Veneenrakentajan poika, joka myös  haaveilee rakentavansa itse jotain.

Jaarli Wilwulf: (kutsutaan myös nimellä Wilf): Wynstanin ja Wigelmin vanhempi velipuoli ja Shiringin jaarli. Hän menee naimisiin Ragnan kanssa vastoin kuninkaan tahtoa rakastuaan häneen Cherbourgin matkalla.

Piispa Wynstan:  vallanahne ja pakkomielteinen piispa, joka käyttää nokkeluuttaan lisätäkseen perheensä varallisuutta ja sosiaalista asemaa.

Wigelm: Wynstanin nuorempi veli ja Wilwulfin velipuoli.. 

Tarina lähtee liikkeelle kun viikingit hyökkäävät Comben kaupunkiin ja rellestävät siellä tyypilliseen tapaansa

Tähän kyllästyneenä Shiringin jaarlin Wilwulf lähtee hakemaan apua Normandiasta jossa Herttua Hubertin tytär Ragna ihastuu isänsä englantilaiseen vieraaseen. Tästä lähtee liikkeelle monipuolisten rapahtumien vyöry jotan pyöritetään kevyesti 727 sivua, siinä samalla esitellään kevyesti Englannin varhaisen keskiajan arkea,  yhteiskunnn rakennetta ja sukupuolten välisiä eroja.

Kerronta on sujuvaa ja henkilöhahmojen valinnat ovat hyvin selviä. He saattavat olla aika kiiltäviä ja hieman yksiulotteisia, mutta eivät niin pahasti että lukeminen tökkisi. Sivuhahmoista kiinkostavimpia ovat orja Blod ja piika Agnes.

Sarjan edelliset kirjat:

Taivaan pilarit (1989) sijoittuu 1100-luvun puolivälin Englantiin. 

Maailma vailla loppua (2007) tapahtumat sijoittuvat samalle paikkakunnalle 1300luvulla. 

Tulipatsas (2017) kertoo samasta kaupungista 1500-luvulla

Kaikki kirjat voi käytännössä lukea erillisinä teoksina, mutta kuten aina aikajärjestyksessä niistä see eniten iloa

Helmet23:

4. Kirja, jonka aioit lukea viime vuonna

Ulla-Lena Lundberg: Liekinkantajat

Kirjassa olisi runsaasti ainesosia erittäin hyvään kirjaan, mutta valitettavasti  se ei vastaa ihan odotuksiini

Nyt käydään pikaravia Vaasa - Poltava väliä kolmen sukupolven mukana 

Jännä on myös tapa viitata henkilöön kolmannessa persoonassa.

Tarinassa miehet siivotaan siististi sivuun ja edetään naisten kautta, kerronta kyllä antaa siihen mahdollisuudenkin.

Historiallisia hahmoja ja tapahtumia käytetään hiukan opettajamaisesti taustakankaana

Jokatapauksessa Kirja oli ihan kiva välipala, helppolukuinen !! 

  

 

Indrek Hargla: Apteekkari Melchior ja pyövelin tytär

Minä joka en pidä dekkareista, olen ihastunut Apteekkari Melchioriin..

Tai ainakin hänen seikkailuihinsa 1400 luvun Tallinnassa jossa murhia ja rikoksia selvitellään sanalla innolla kuin Hercule Poirot & Sherlock Holmes.

Tällä kertaa Tallinnan Pyövelin tytär näkee karmean rikoksen ja yritämme ymmärtää Steffenin kohtaloa ja miksi kävi kuten kävi. Ja mitä siitä sitten seuraa jota lähdetään selvittelemään tutulla kombinaatiolla, Melchior ja oikeusvouti Wentzel Dorn.

Hargla saa esiin keskiaikaisen miljöön jota tekisi heti mieli lähteä seurailemaan toki oikeusvouti Wentzel Dornina sillä hän on turvassa hulluilta murhamiehiltä.

Juttua pyöritetään oikein kunnolla ja kuljetaan keskiaikaisen Tallinnan kujilla sikin sokin kunnes lopulta narut ovat kaikki Melchiorin kädessä ja paketti avautuu

Helmet23:

14. Kirja kertoo terveydenhuollosta

Antti Tuuri: Alkemistit I ja II

kiinnostava vilahdus suomalaisuuteen 1790 luvulla.

hieman toistoa ja ehkä himppu liikaa alkemiaa :) tiivistämällä (Tuurin ilmaisu kyllä on varsin tiivistä) olisi saatu luettavampi kokonaisuus.

suosittelen kyllä kaikkille jotka pitää historiallisista romaaneista

Teemu Keskisarja: Hattujen sota

Teemu Keskisarja on napannut aiheekseen Hattujen sodan josta ei kovin paljoa ei olekkaan kirjoitettu.

Sota itsessään on niin surkea räpellys, että ymmärrän kyllä ettei siitä mitään suurta eeposta saa aikaan.

Tapahtumat varsinaisen sodan ympärillä taas  ovat kyllä vähintään yhden kirjan arvoiset.

Keskisarjan tyyli on omanlaisensa ja saamme tietää kirpuista alkaen sodan kurjuudesta.

Mielenkiintoisin, mutta jo aiemmin tiedossa ollut, anti on Keisarinnan ehdotus Suomen itsenäisyydestä, eli ns 

Elisabetin manifesti eli 18. maaliskuuta 1742 annettiin  julistus, jota venäläiset levittivät sodan aikana suomenkielisinä käännöksinä suomalaisille. Se sisälsi lupauksen, että Venäjä antaisi Suomelle itsenäisyyden, jos suomalaiset luopuisivat taistelusta.

Jossittelijana pohdin tätä pitkään, eli miten olisikaan käynyt jos olisimme tuolloin itsenäistyneet.

Kaikkiaan tämä on ihan luettava, mutta ei mitenkään maata kaatava tietopläjäys.

Vesa Sisättö: Huuhaa Suomen historia

Kuukauden odottelun päästä sain tämän näppeihini, ja se kyllä täytti odotukset.

Kirjoittajan tyyli on tähän mennessä jo selvinnyt joten kahjoa touhua on luvassa.

Aika monesti kirjailija mainostaakin omaa edeltävää tuotantoaan, joka hiukan hämmästyttää.

Muutamia juttuja olisi ehkä toivonut avattavan lisää.

Näistä eniten poltergeist-ilmiö jota kyllä käsitellään muutamiakin kertoja.

Itselleni tutuin oli Tattarisuon Tapaus

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/04/30/tattarisuon-mysteeri-tihkui-mustaa-magiaa

Josta luin pari vuotta sitten pitkän artikkelin.

Kappaleet ovat hyvin eriteltyjä ja kiinnostavia kokonaisuuksia joten niitä voi lukaista aina pala kerrallaan.

Ihan käypänen kirja luettavaksi

Helmet-lukuhaaste 2023

Iloista lukuvuotta 2023!

1. Kirjassa on kartta

2. Kirja kertoo lapsesta ja isovanhemmasta

3. Kirjan nimessä on kasvi

4. Kirja, jonka aioit lukea viime vuonna

5. Kirjassa ollaan maan alla

6. Kirjan kansikuvassa on vaate tai kirjan nimessä on jokin vaate

7. Kirja on klassikkoteos Ruotsista, Norjasta tai Tanskasta

8. Kirja kertoo pienestä kaupungista

9. Kirjan kirjailija kuuluu vähemmistöön, ja kirja kertoo tästä vähemmistöstä

10. Kirjassa on ohjeita ja neuvoja

11. Kirjailijan nimessä on yhtä monta kirjainta kuin sinun nimessäsi

12. Kirjan nimi liittyy veteen

13. Kirjan kansi on värikäs tai kirjan nimi on värikäs

14. Kirja kertoo terveydenhuollosta

15. Kirjan nimessä on ja-sana

16. Kirjassa kirjoitetaan kirjaa

17. Kirja on kokoelma esseitä, pakinoita tai kolumneja

18. Kirja on julkaistu alun perin kiinan, hindin, englannin, espanjan tai arabian kielellä (Maailman viisi puhutuinta kieltä)

19. Kirjassa on paikka, jossa olet käynyt

20. Kirja kertoo naisesta, joka on matkalla

21. Kirja on scifiä eli tieteiskirjallisuutta

22. Kirja kertoo aiheesta, josta olet lukenut paljon

23. Kirja on iso

24. Kirja kertoo urheilijasta

25. Kirjan nimessä on viikonpäivä tai kuukausi

26. Kirja, jonka lukeminen on sinulle haastavaa jostakin syystä

27. Kirjassa joku etsii ratkaisua ilmastokriisiin

28. Kirjassa on sama vuodenaika kuin lukuhetkellä

29. Kirjassa on minä-kertoja

30. Kirja on ollut ehdokkaana kirjallisuuspalkinnon saajaksi

31. Kirjan kansikuvassa on taivas tai kirjan nimessä on sana taivas

32. Kirja kertoo asiasta, josta haaveilet

33. Kirja, jonka voit lukea kerralla alusta loppuun

34. Kirja kertoo Ukrainasta

35. Kirjassa tehdään työtä, joka on sinulle tuttua

36. Olet ennakkoluuloinen kirjan kirjoittajaa kohtaan

37. Kirja kertoo elämäntavasta, jota ei enää ole

38. Kirjan tarina perustuu myyttiin, taruun tai legendaan

39. Kirja, josta sait vinkin mediasta tai sosiaalisesta mediasta

40. Kirjassa hylätään jotain

41. Kirjan kirjailija on syntynyt 1990-luvulla

42. Kirjan nimessä on ainakin kolme sanaa

43. Kirja kertoo tulevaisuudesta niin, että siinä on toivoa

44. Kirja kuuluu genreen eli kirjallisuuden lajiin, jota et lue yleensä

45. Kirja sopii haastekohtaan, johon olet jo lukenut kirjan

46. Kirjassa on epätavallinen mies tai poika

47.-48. Kaksi kirjaa, joiden tarinat sijoittuvat samaan kaupunkiin tai ympäristöön

49. Kirja on julkaistu vuonna 2023

50. Kirjaa on suositellut kirjaston työntekijä

#Helmetlukuhaaste2023

Ulrika Gustafsson: Valoisa kaupunkini

Luettuani Sally Salmisen Aikani Amerikassa halusin tietää lisää hänestä, onnekseni Ulrika Gustafsson,  Ulrika Gustafsson, suomenruotsalainen kirjallisuustieteilijä ja kirjailija, olikin ystävällisesti kirjoittanut kattavan elämänkerran jossa käydään Sallyn elämää läpi alusta loppuun, samoin hänen kirjallista uraansa ja muuta työtään.

 Valoisa kaupunkini paljastaa että Sallylle kävi lopulta hyvin ja silti ei käynyt.

Kuten monelle kirjailijalle joiden esikoisteos saa valtavan huomion jäävät muut teokset hiukan varjoon ja niitä verrataan aina ensimmäisen huikeaan menestykseen.

Välillä se vaikutti tuskastuttavan Sallya, etenkin kun toimeentulo oli lähinnä kirjoista saatavaa.

Kirjassa lähteenä on käytetty valtavaa kirjeenvaihto arkistoa Sallyn ja perheen välillä, Sallyn päiväkirjoja ja lukuvihkoja ja Sallyn arkistotietoja jotka on lahjoitettu tutkimustarkoituksissa arkistoitavaksi.

Taas kerran väkisinkin tulee mieleen että modernista ajastamme ei kyllä mitään jää jälkeen kun kaikki ajatuksemme ja keskustelumme ovat digimuodossa josta tutkittavaa jää äärettömän vähän, sinänsä harmi.

On kiinnostavaa lukea rinnakkain sekä muistelmateosta että elämänkertaa, siinä nähdään mitä ihminen haluaa korostaa ja mitä peittää ja vastaavasti miten muut hänet näkevät ja miten hän muihin suhtautuu.

Harmillista että vain osa Sallyn teoksista on suomennettu, en oikein usko että oma kielitaitoni riittää Lars Laurila sarjan lukemiseen, se kiinnostaisi kovasti.

Sally Salminen oli ehdolla Nobelkirjailijaksi kolmesti 

 1937 ehdottaja Albert Engström

 1938 ehdottaja Henrik Schück

 1939 ehdottaja Henrik Schück 

Sally Salminen: Aikani Amerikassa

Sally Salminen oli pitkään yksi menestyneimmistä suomalaisista kirjailijoista vaikka kriitikot eivät oikein ymmärtäneet aina hänen aihevalintojaan

Sally oli 11 lapsisen perheen 7. lapsi, perheessä on ilmeisesti vahva taipumus kirjallisuuteen sillä hänen sisaruksiaan olivat kirjailijat Uno Salminen ja Aili Nordgren sekä runoilija Runar Salminen. Heidän pikkuserkkunsa oli kirjailija Anni Blomqvist. Perheessä oli myös muita kirjailijoita, esim Ailin poika Ralf Nordgren.

Aikani Amerikassa kertoo ajanjaksosta 1930 -1936 jolloin Salli oli Amerikan siirtolaiaena ja työskenteli pääosin kotiapulaisena. Vähinä vapaahetkinään hän yrittää sivistää itseään opiskelemalla ja käymällä museoissa ja taidegallerioissa. Sally sopeytyy elämään suurkaupungissa varsin helposti, asia joka ei ole itsestäänselvyys pieneltä maaseutupaikalta tulleelle.

Elämänkerrassa kirjoitustyyli on melko kuivakka, eikä laveaa kuvailua pahemmin harrasteta, joten Sallyn mielen perukoille pääsee hienosti mukaan.

Kirja on kirjoitettu 1968 eli 32 vuotta tapahtumien jälkeen mutta hyvin Sally pääsee nuoren minänsä sisään uudestaan ja kokemukset ovat tuoreita ja käsinkosketeltavia.

Ehdottomasti suositeltavaa lukemista kaikille joita kiinnostaa ihmiselämän moninaisuus.

Silja Pitkänen & Ville-Juhani Sutinen Propagandan historia – Kuinka meihin on vaikutettu antiikista infosotaan

Jopas oli kiintoisa ja hauska kirja.

Heti alkuun käydään läpi todella vanhat historian propagandakampanjat, pääpainon ollessa kuitenkin lähempänä nykyaikaa kuin kaukaista menneisyyttä.

Esimerkit ja aiheet ovat erinomaisen kiinnostavat ja esim kulttuuripropagandaa katsoo taatusti eri silmällä tämän luettuaan.

"Kaikki tiedonvälitys ei ole propagandaa, mutta mikä tahansa tiedonvälitys voi sitä olla." On usein esiin pulpahtava ajatus ja eri propagandan "värit" pistää miettimään tämän päivän lööppiotsikoiden ja öyhöttämisen taustoja.

Suosittelen lämpimästi

Richard Munson : Tesla – Modernin luoja

"Kerrotaan, että kun Einsteinilta kysyttiin, miltä tuntuu olla maailman älykkäin ihminen, hän vastasi: ”En minä tiedä. Kysykää Teslalta.”"

Nikola Tesla (1856-1943) keksi muun muassa radion ja kaukosäätimen, kehitti robotiikkaa ja laserteknologiaa, patentoi vaihtovirran ja oikosulkumoottorin, hänellä oli valtava määrä patentteja, hän voitti tasavirta/ vaihtovirta kiistan. Samalla hän oli eksentrinen erakko, jolle yhteistyö muiden kanssa oli hankalaa, totutuista rutiineista poikkeaminen aiheutti ongelmia ja ehdottomuutta sulki monia hyviä yhteistyön mahdollisuuksia.

Kirjassa käydään läpi Teslan elämä alussa loppuun, käyden läpi kaikki merkittävät tapahtumat, mutta myös pienempiä anekdootteja löytyy.
Kirjaa lukiessa havaitsee että upeimmatkaan aivot eivät yksinään pärjää. Kun kukaan ei tue arkea tai työtä ei ole helppoa saada sujumaan kehitystyötäkään vaan jää jumiin pyörimään eikä mikään etene.
Toisaalta jos ihminen on kuten Tesla ( ja aiemmin DaVinci) on vuosikymmeniä tai vuosisatoja edellä muita on edes alan huipuilla vaikeuksia pysyä perässä.

Kaiken kaikkiaan, kiinnostava lukukokemus

Jussi Pekkarinen: Konsulikyydillä Kotiin

Hieno kirja piiloon jäävästä työstä, en ole tullut edes ajatelleeksi mitä kaikkea suurlähetystöissä tehdään,  tässä aikajana päättyy suunnilleen vuoteen 1981 joten kysymyksessä on aika ennen internettiä ja helppoa yhteydenpitoa.

Kirjassa esitellään sekä oman elämänsä munchauseneita että traagisia kohtaloita joissa elämän kauhistuttavuus riepottaa ihmistä historian pyörteissä. 

Tämän jälkeen taas arvostaa niitä nimettömiä virkailijoita jotka hoitavat asioita hädän hetkellä

Haluan myös muistaa edesmennyttä ystävääni Tuulaa, joka kirjassa mainitaan.

❤️

Vesa Sisättö: Only In Finland, Suomalaisen järjenkäytön tähtihetkiä

Vesa Sisättö: Only In Finland, Suomalaisen järjenkäytön tähtihetkiä

Jälleen tartun Sisätön kirjoittamaan sähläämisen oppikirjaan, hänellä kun on miellyttävä tyyli kaivella arkistojen niitä kaappeja jotka haluttaisiin tyystin unohtaa.

Onneksi kuitenkin tiedot ovat jääneet meille jälkipolville opiksi.

Lukiessa tulee mieleen että mikään ei ole niin vahingollinen kuin puuhakas pölvästi, paitsi puuhakas pölvästi jolla on oikeus päättää asioista..

Kirja koostuu omituisesta kokoelmasta järvenlaskijoista,  noitavainoista, häsyjouluista,  elämäntapaintiaaneista ja videolakien tehtailusta ja täytyy sanoa että mielelläni kävisin ruokapöytäkeskusteluja kirjailijan kanssa 😊 kun veikkaan että myös kirjan ulkopuolelle jäävistä jutuista on keskusteltu.

Suosittelen kaikille joilla on usko suomalaisten erityisyyteen ja niillekin joilla ei ole.

Vesa Sisättö: Tuhansien monien maa, tunaroinnin Suomen Historia.

Edellisen lukemani kirjan Sisättö kirjoitti maailmanlaajuisista mokailuista ja nyt käännetään katsetta hiukan kotiin päin ja katsotaan kotimaisia sössimisiä.

Kuten edellisessäkin käydään läpi huolellisesti muutamia tapauksia jossa jääräpäisyys hipoo idiotismia, eikä seuraukset ole hyvät. 

Minusta erikoisuutena voitaisiin mainita typeryyden sinisilmäisyys, jolla esim DIGITAn myynti toteutettiin.

Joukossa on myös erittäin surullisia traagisia tapauksia, joissa olisi voitu pelastaa ihmishenkiä vain vähän tarkemmalla toiminnalla. 

Lapuan patruunatehtaan tapaus on juuri tälläinen. 

Suosittelen tätäkin lämpimästi

Vesa Sisättö: Unohtunut avain joka upotti Titanicin.

Mokaamisen maailmanhistorian lyhyt oppimäärä.

Kiinnostava historiakokoelma asioista jotka menivät pieleen ja muuttivat maailmanhistoriaa, tuhosivat talouksia ja aiheuttivat ihmisten hengenmenetyksiä

Kirjassa esitellään suuren mittaluokan virheitä joissa oman uppiniskaisuuden, typeryyden tai mahtipontisuuden vuoksi sössitään ja tunaroidaan käsittämättömällä tavalla asioita. 

Esimerkkinä Napoleonin sotaretki Venäjälle jossa 600 000 armeija pirstoutuu säpäleiksi ja palaamaan pääsee alle 30 000. Kun lähdettiin soitellen sotaan, kuvitellen että juhannukseen mennessä tämä on ohi..

Ja hiukan pienempiä virheitä joiden lopputulema oli kuitenkin karmaiseva, kuten takintaskuun unohtunut avain, joka oli yhtenä osatekijänä laivan uppoamisessa. Ei toki ainoana.

Hyvää luettavaa, joka saattaa laittaa omillekin sössimisille ihan hyvät mittapuut