Luettuani Sally Salmisen Aikani Amerikassa halusin tietää lisää hänestä, onnekseni Ulrika Gustafsson, Ulrika Gustafsson, suomenruotsalainen kirjallisuustieteilijä ja kirjailija, olikin ystävällisesti kirjoittanut kattavan elämänkerran jossa käydään Sallyn elämää läpi alusta loppuun, samoin hänen kirjallista uraansa ja muuta työtään.
Valoisa kaupunkini paljastaa että Sallylle kävi lopulta hyvin ja silti ei käynyt.
Kuten monelle kirjailijalle joiden esikoisteos saa valtavan huomion jäävät muut teokset hiukan varjoon ja niitä verrataan aina ensimmäisen huikeaan menestykseen.
Välillä se vaikutti tuskastuttavan Sallya, etenkin kun toimeentulo oli lähinnä kirjoista saatavaa.
Kirjassa lähteenä on käytetty valtavaa kirjeenvaihto arkistoa Sallyn ja perheen välillä, Sallyn päiväkirjoja ja lukuvihkoja ja Sallyn arkistotietoja jotka on lahjoitettu tutkimustarkoituksissa arkistoitavaksi.
Taas kerran väkisinkin tulee mieleen että modernista ajastamme ei kyllä mitään jää jälkeen kun kaikki ajatuksemme ja keskustelumme ovat digimuodossa josta tutkittavaa jää äärettömän vähän, sinänsä harmi.
On kiinnostavaa lukea rinnakkain sekä muistelmateosta että elämänkertaa, siinä nähdään mitä ihminen haluaa korostaa ja mitä peittää ja vastaavasti miten muut hänet näkevät ja miten hän muihin suhtautuu.
Harmillista että vain osa Sallyn teoksista on suomennettu, en oikein usko että oma kielitaitoni riittää Lars Laurila sarjan lukemiseen, se kiinnostaisi kovasti.
Sally Salminen oli ehdolla Nobelkirjailijaksi kolmesti
1937 ehdottaja Albert Engström
1938 ehdottaja Henrik Schück
1939 ehdottaja Henrik Schück
